Oppiminen ja osaamisen kehittyminen ovat lähtökohtaisesti tulevaisuuteen suuntautuvia ja jatkuvassa muutoksessa olevia asioita, joissa sosiaalinen ympäristö on keskeinen toimintakenttä. Tästä syystä minusta on kiinnostavaa pohtia, millaisia ovat tulevaisuusajattelun ja sosiaalisen verkoston toimintaa kuvaavien käsitteiden mahdolliset leikkauskohdat. Lisäksi on mielenkiintoista, osaamisidentiteettikäsitteen näkökulmasta katsottuna, millainen rooli sosiaalisella ympäristöllä on tietoisessa osaamisen kehittämisessä ja tulevaisuusajattelussa. Tässä kirjoituksessa keskityn ensisijaisesti sosiaaliseen verkostoon identiteetin kehittymisen ympäristönä. Pohdin aihetta käsitteellisellä tasolla ja pyrin löytämään joitain täydentäviä näkökulmia osaamisidentiteetin käsitteeseen.

Näkemykseni mukaan osaamisidentiteetin ytimessä on sosiokulttuurinen näkemys oppimisesta. Tämän lähestymistavan mukaan oppimista on tarkasteltava yhteisön näkökulmasta ja yksilöitä sosiaalisen ympäristön toimijoina. Oppimiseen toki kuuluu myös tiedonhankinta ja yksilöllisen osaamisen sekä asiantuntijuuden kehittyminen, mutta ne tapahtuvat myös sosiokulttuurisessa kontekstissa eli sosiaalisessa ympäristössä. Lähtökohtaisesti oppimisessa on kyse siitä, miten ihminen hahmottaa oman kehityksensä osana maailmassa olemista ja omassa toimintaympäristössä toimimista. Osaamisidentiteetin kehittymisessä merkittävää on, millaisia ajattelun ja toimintatavan muutoksia ihminen tunnistaa ja miten hän tunnistaa roolinsa muutokset. Käytännössä osaamisidentiteetin kehittyminen voisi merkitä esimerkiksi sitä, miten ammattiin opiskelevan henkilön rooli eroaa ammatissa pitkään työskennelleen ihmisen roolista.  Osaamisen tavat ja käsitys siitä, millainen toimija ihminen on suhteessa muihin, kehittyy jatkuvasti ja laajenee alakohtaisesta ammatti-identiteetistä käsitykseksi kokonaisvaltaisesta osaamisidentiteetistä.

 Tulevaisuuden osaaminen on muutakin kuin tietoa

Osaamista ja sen kehittymistä tai tietoista kehittämistä koskevassa keskustelussa lähdetään usein siitä, että toimintaympäristömme ja työelämä muuttuvat jatkuvasti ja suhteellisen nopeastikin. Muutokset tietyn ammattialan koulutuksessa tapahtuvat kuitenkin hitaammin, eikä kaikkia muutostarpeita ole mahdollista edes ennakoida tai reagoida ennen kuin ne ovat jo ehtineet muuttua toisiksi. Siksi koulutuksen perustana tulisi olla vahvat yleistaidot eli geneeriset taidot, joita ovat lukemisen, laskemisen ja kirjoittamisen lisäksi ajattelun- ja opiskelun taidot kuten vaikkapa tiedon etsintä ja valmiudet uuden oppimiseen. Geneerisiin taitoihin luetaan myös sosiaaliset taidot ja työelämätaidot, vaikka niissä onkin päällekkäin ja ristikkäin meneviä käsitteitä ja kehämäisyyttä. Näiden perustaitojen päälle rakennamme jatkuvassa muutoksessa olevia osaamisia ja taitoja, jotka voivat olla erityistä ammattiosaamista tai yleisluonteisia, mutta hyvin syvällisiä taitoja, joita tarvitaan esimerkiksi johtotehtävissä.

Osaamisen kehittämisessä on kyse myös tulevaisuuden osaamistarpeista ja niiden ennakoinnista. Käytännön kysymyksenä on, millaista osaamista työelämässä tarvitaan ja millaisia ovat tulevaisuuden ammatit. Yhteiskunnallisella tasolla näillä kysymyksillä onkin merkitystä, mutta yhden ihmisen näkökulmasta oman työuran suunnittelu trendien ja tulevaisuuden ennakoinnin näkökulmasta on varsin riskialtista, koska muutokset voivat olla nopeita ja jyrkkiä. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa kehitetyssä tulevaisuusohjauksen mallissa ja työvälineissä painottuvatkin ihmisen omien toiveiden ja tarpeiden tunnistus sekä niiden pohdinta suhteessa tulevaisuuden toimintaympäristön kehitykseen. Tulevaisuusohjauksessa omaa tulevaisuutta koskeva päätöksenteko ei perustu vain tietoon vaan myös tunteiden pohtimiseen, intuitioon ja omaan osaamisidentiteetin rakentamiseen.

 Sosiaalinen ympäristö osaamisidentiteetin kasvualustana

Tulevaisuusajattelu ja asenne tulevaisuuteen on totuttu hahmottamaan klassisen jaottelun mukaan passiiviseen, reaktiivisen, preaktiiviseen ja proaktiiviseen. Osaamisidentiteetin tietoisen rakentamisen kannalta luonnollisesti preaktiivinen eli tulevaisuuteen varautuva ja proaktiivinen eli aktiivinen vaikuttaminen tulevaisuuteen ja tietoisten valintojen tekeminen on asenteita, joita osaamisidentiteetin tietoinen pohdinta vaatii. Identiteetin rakentumisen käsite pitää sisällään kuitenkin myös muut tavat suuntautua tulevaisuuteen. Identiteetti kehittyy ja muuttuu ihmisen elämässä jatkuvasti, oli asenne tulevaisuuteen mikä tahansa. Tästä johtuen mielestäni on oleellista kiinnittää huomiota sosiaaliseen ympäristöön laajasti ja tunnistaa niitä yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka muokkaavat erityisesti nuorten osaamisidentiteetin kehittymistä.

Osaamisidentiteetin rakentuminen on siis syvällisesti sosiaalisessa ympäristössä tapahtuvaa. Oman osaamisen monipuolinen kehittyminen tapahtuu verkostoissa, joissa informaalilla eli arkielämän oppimisella on merkittävä rooli, ja se on ammatillisen kehittymisen kannalta myös tärkeä ympäristö. Sosiaalinen verkosto voi olla vertauskuva ihmisten välisistä suhteista tai hajautetuista sosiaalisista järjestelmistä erotuksena siihen miten organisaatiot tai sosiaaliset ryhmät ymmärretään. Osaamisidentiteetin rakentuu verkostomaisessa avoimessa ympäristössä, jota ei rajoita ammattialat tai organisaatioiden rakenteet.

 Tietoista toimijuutta

Tulevaisuusajattelua, osaamisidentiteettiä ja sosiaalisia verkostoja yhdistää ainakin toimijuuden käsite. Toimijuus on käsitteenä monimuotoinen ja hankalasti määriteltävä, mutta sitä ei voi tai kannata osaamisidentiteetin pohtimisessa ohittaakaan. Tulevaisuudentutkijat, Sanna Ahvenharju ja Matti Minkkinen, ovat korostaneet toimijuutta osana yhtenä osatekijänä tulevaisuustietoisuuden määrittelyssä. Ymmärrän toimijuuden ja näkemyksen ihmisestä aktiivisena oman tulevaisuuden luojana keskeisenä osana osaamisidentiteettiä. Osallisuuden ja osallistumisen kautta muodostuu ymmärrys ihmisen omista resursseista ja syntyy mahdollisuuksia aloitteellisuuteen ja aktiiviseen toimintaan yhdessä muiden kanssa.

Osaamisidentiteetin kehityksessä merkittävää on ymmärtää käytännön työn, toiminnan ja tiedon rooli identiteetin rakentumisessa. Osaamisidentiteetin rakentumisessa on syytä ottaa mukaan useita erilaisia näkökulmia kuten yhteiskunnan tuotantotavat, sosiaaliset suhteet ja ihmisten kulutustavat. Yhteinen nimittäjä eri näkökulmissa on identiteetin rakentumisen sosiaalinen luonne ja käsitys siitä, että oppimisen ja tiedon muodostus tapahtuvat sosiaalisten suhteiden verkostossa. Osaamisidentiteetin kehitys on tietoa siitä, mitä osaan, mutta myös käsitys siitä, millainen olen ja miten olen suhteessa muihin ihmisiin oman osaamiseni kautta.

Tämä sosiaalisten suhteiden verkoston näkökulma tuo osaamisidentiteetin käsitteeseen vahvasti myös sosiaalisen ulottuvuuden Osaamisidentiteettiä ei voi ikään kuin itse päättää ja määrätä vaan se edellyttää muilta ihmisiltä saatua osaamisen tunnistusta ja tunnustusta. Kykyä kehittää osaamista yhteistyössä muiden ihmisten kanssa kuvattu yksilöllisellä vastaanottokyvyllä tai kyvyllä omaksua muiden osaamista (absorptive capacity). Sosiaalisten suhteiden verkostojen näkökulma korostaa tiedon siirtymisen käytäntöjä, erilaisia rooleja sosiaalisessa verkostossa kuten tiedon välittäjät ja tulkitsijat sekä sosiaalista pääomaa osana yksilöllistä osaamista.

 Verkostoajattelu yksilön tukena

Osaamisidentiteetin kehittämisen sosiaalinen puoli voisi olla tiivistettävissä prosesseihin, joissa yhdistyvät erilaiset oppimisen muodot ja ympäristöt, sosiaalinen vuorovaikutus ja sen rakenteet sekä merkitysten prosessointi niin yksilöllisellä kuin ryhmätasollakin. Osaamisidentiteetti rakentuu sille, että tiedän mitä, miksi ja miten jotakin teen, kuka minä olen ja miten muut minut näkevät. Identiteetin rakentumisen avoimet ympäristöt ovat verkostomaisia ja vuorovaikutteisia eri alojen ja erilaisten toimintojen yhdistelmiä, joissa ihmisten välinen osaamisen rakentuminen ja tiedon muodostus tapahtuu.

Yleisesti uskomme, että monipuoliset verkostot ja erilaisissa ympäristöissä toimiminen lisäävät ihmisen sosiaalista pääomaa ja kykyä omaksua muilta tietoa ja osaamista. Toimijuudella on keskeinen merkitys sosiaalisten verkostojen ja yksilöllisten persoonallisuuden piirteiden ohella myös ammatillisessa kehittymisessä. Osaaminen on perustaltaan sosiaalista, se ei ole pelkästään yksilön vastuulla ja hänen kyvyistään kiinni. Verkostomainen näkemys osaamisidentiteetin kehittymisestä torjuu myös mahdollista riskiä siitä, että ammatillinen kehittyminen kutistuisi johonkin tiettyyn yhteisöön, jossa ihmisen identiteetti jähmettyy kapeaksi näkemykseksi siitä, millainen ihminen on ja mihin hän pystyy.

Leena Jokinen, Koulutuspäällikkö, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

 

Lähteet

Ahvenharju, Sanna. 2018. ”The Five Dimensions of Futures Consciousness.” Futures 104: 1-13. doi:10.1016/j.futures.2018.06.010. https://utu.finna.fi/PrimoRecord/pci.sciversesciencedirect_elsevierS0016-3287(17)30161-1.

Brown, John Seely and Paul Duguid. 2001. ”Knowledge and Organization: A Social-Practice Perspective.” Organization Science 12 (2): 198-213. doi:10.1287/orsc.12.2.198.10116.

Hytönen, Kaisa. 2016. ”Bridging Academic and Working Life Expertise in Continuing Professional Education: A Social Network Perspective.”fi=Turun yliopisto|en=University of Turku|.

Kristiina Kumpulainen. Antti Rajala Jaakko Hilppö. Merkkejä tulevaisuuden oppimisympäristöistä.

Raportit ja selvitykset 2010:3. Opetushallitus

Mäkimattila, Martti, Timo Junell, and Tero Rantala. 2015. ”Developing Collaboration Structures for University-Industry Interaction and Innovations.” European Journal of Innovation Management 18 (4): 451-470. doi:10.1108/EJIM-05-2013-0044.

Minkkinen, Matti. 2019. ”Making the Future by using the Future: A Study on Influencing Privacy Protection Rules through Anticipatory Storylines.” New Media & Society 21 (4): 984-1005. doi:10.1177/1461444818817519.

Vieno, A., Helander, J. & Saari, J. (2017). Osaamisperusteisuudesta osaamisidentiteettiin. HAMK Unlimited Journal 29.12.2017.