Työ muuttuu, siitä valtakunnallisessa keskustelussa ollaan pääsääntöisesti yhtä mieltä. Siitä, mitä työelämän muutos konkreettisesti tulee tarkoittamaan, on kuitenkin eroavia mielipiteitä. Missä määrin robotiikka tulee korvaamaan ihmisten tekemää työtä? Entä mitä vaikutuksia digitalisaatiolla tulee olemaan työn tekemisen tapoihin?
Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on tuottaa osaajia työelämään. Millaisen osaamisen karttumista meidän tulisi siis jatkossa tukea? Valtakunnallisesti toimijoita yhdistävässä OSATA-hankkeessa olemme sitä mieltä, että ammatillisen osaamisen ja ammatti-identiteetin lisäksi ammatillisen koulutuksen tulee varmistaa myös opiskelijan osaamisidentiteetin rakentuminen.
Osaamisidentiteetin käsitteellä vastataan sekä työelämän muutokseen että ammatillisen koulutuksen reformiin. Ammatillisen koulutuksen reformin keskiössä ovat osaamisperusteisuus, joka määrittää koulutuksen menetelmiä ja tavoitteita, sekä asiakaslähtöisyys joka määrittää sen oletettua kohdetta. Asiakaslähtöisyyttä ovat reformin mukainen henkilökohtaistaminen ja yksilöllisten opintopolkujen luominen. Osaamisidentiteetin käsitteellä laajennetaan osaamisperusteisuuden ajatusta lähtien siitä, että ammatillisessa koulutuksessa hankitun ammatillisen osaamisen lisäksi koulutuksessa on kyse myös opiskelijan identiteetin muovautumisesta, joksikin tulemisesta. (Vieno, Helander & Saari 2017).
Mikä on se jokin, joksi opiskelijan pitää tulla? Keskeistä nykyisessä työelämän muutoksessa on muutoksen jatkuvasti kiihtyvä vauhti. Opiskelijoiden on kyettävä sopeutumaan teknologian kehitykseen sekä markkinavoimien tuottamiin muutoksiin. Oleellinen kysymys onkin, miten jatkuvaan ja kiihtyvään muutoksen suhtaudutaan, ja miten ammatillisessa koulutuksessa voidaan tukea opiskelijoiden resilienssin kasvua? Resilienssin kasvulla tarkoitetaan tässä yhteydessä opiskelijan minäpystyvyyttä eli uskoa omiin vahvuuksiinsa, sekä joustavaa ja sujuvaa kykyä toimia yllättävissäkin tilanteissa yhteiskunnassa, jossa mikään ei ole niin varmaa kuin muutos. Siksi onkin tärkeää, että opiskelijalle rakentuu koulutuksessa ammatillisen osaamisen ja ammatti-identiteetin lisäksi muutoksessa selviytymisen strategiat sisältävä osaamisidentiteetti.(Vieno, Helander & Saari 2017.).
Vahva osaamisidentiteetti luo opiskelijalle varmuutta siitä, että ammatin katoamisen ei tarvitse tarkoittaa työttömyyttä, vaan uusia mahdollisuuksia. Tutkimusten mukaan tulevaisuuden työelämässä tarvitaan sopeutumiskykyä, sosiaalisia taitoja, kykyä reagoida nopeasti muuttuvaan työympäristöön, halua jatkuvaan uudelleen kouluttautumiseen ja uuden oppimiseen sekä valmiutta vaihtaa työtehtävää tai jopa alaa (Tolvanen 2018). Osaamisidentiteettiä voidaan siis lähteä rakentamaan muun muassa näiden ominaisuuksien sekä jokaisen opiskelijan henkilökohtaisten vahvuuksien kautta. Tärkeää on, ettei työn muutoksesta luoda nuorille uhkakuvaa, vaan tulevaisuus nähdään positiivisessa valossa, jota varten omaa ammatillista osaamista ja osaamisidentiteettiä kannattaa kehittää.
Jokaisen opiskelijan osaamisidentiteetin kehittyminen voidaan varmistaa esimerkiksi ottamalla se huomioon koulutuksenjärjestäjän ohjaussuunnitelmassa. Ohjaussuunnitelmassa varmistetaan ne tavat, joilla opiskelija hankkii aidosti tuntemuksen tutkintonsa rakentumisesta, ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden sisällöistä sekä arvioinnin kriteereistä. Opiskelija siis tietää, mitä ammatillisesti osaa. Opiskelijan omien opintojensa tuntemus sekä oman osaamisensa reflektointi suhteessa arviointikriteereihin on tärkeää myös siksi, ettei ammatillisessa koulutuksessa vietetystä ajasta muodostu pelkästään leimalliseen paperiin tähtäävää läpijuoksua, vaan aitoa pyrkimystä osaamisen hankkimiseen. Tämän koulutuksenjärjestäjä voi huomioida kirjaamalla opiskelijan omien opintojen tuntemuksen sekä osaamisen itsearvioinnin auki ohjaussuunnitelman lisäksi sekä henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS) prosessiin että tutkintokohtaisiin osaamisen arvioinnin toteuttamissuunnitelmiin.
Opiskelijan henkilökohtaisessa urasuunnittelussa sekä opiskelijan urasuunnittelua ja -valmiuksia tukevassa yksilö- ja ryhmäohjauksessa varmistetaan opiskelija käsitys siitä, mitkä ovat minun henkilökohtaiset vahvuuteni sekä mitä työelämässä vaadittavia taitoja ja ominaisuuksia minun tulee edelleen kehittää? Millaista työtä haluan tulevaisuudessa tehdä? Millä tavalla suhtaudun muutokseen? Millaisia strategioita minulla on muutostilanteissa toimimiseksi, miten joustavasti, soveltaen ja ennakoiden suhtaudun muutoksen, eli millaisen resilienssin omaan?
Hyvänä esimerkkinä osaamisidentiteetin tukemisen kehittymisestä ja sen merkityksestä toimii Jussin* tarina. Jussi tuli opiskelijaksi oppilaitokseemme toisesta oppilaitoksesta, jossa opinnot eivät olleet sujuneet tavoitteiden mukaan. Toiset opiskelijat osasivat kertoa Jussista jo ennen opintojen alkua: ”se on hyvä tyyppi, hyvä bilettämään.” Oppilaitoksen vaihtaminen ei aluksi biletysmentaliteettiin vaikuttanut, opinnot eivät vieläkään ottaneet sujuakseen ja poissaoloja kertyi paljon. Rästiin kerääntyvien opintojen vuoksi Jussi ohjattiin Opinpajaan, oppilaitoksen ohjaajan ja erityisopettajan luo. Aluksi Jussi oli Opinpajalle tullessaan sitä mieltä, ettei hän osaa mitään, eikä opintoja ehkä kannata jatkaa. Sosiaalisia taitoja, kykyä toimia muuttuvissa tilanteissa sekä monia muita positiivisia valmiuksia Jussilla kuitenkin oli.
Jussi tarvitsikin tukea löytääkseen vahvuutensa ja sekä kannustusta siihen, että hän pystyy, kykenee ja osaa. Hänet täytyi vain ohjata huomaamaan nämä taidot ja ominaisuudet reaaliaikaisella ja rehellisellä palautteella. Kun käsitys omista taidoista ja vahvuuksista kasvoi, alkoi Jussi hyödyntää myös muuta tarjottua tukea ja opinnot lähtivät etenemään. Valmistumisen ollessa käsillä, kun Jussi oli tehnyt viimeisen näyttönsä, erityisopettaja kysyi häneltä: ”mikä oli se, miksi opinnot lähtivät sujumaan?” Jussin vastaus kuului: ”se oli se päätös, että nyt loppuu tämä perseily ja pitää ryhtyä tekemään.”
Olennaista Jussin tarinassa on se, että Jussi tarvitsi oppilaitoksen toimijoiden tukea omien kykyjensä löytämiseen, ennen kuin opinnot alkoivat sujua. Oppilaitoksessa on siis varmistettava, että työelämävalmiudet ja osaamisidentiteetin kasvun tukeminen kuuluvat yhtäläisesti kaikkien opiskelijoiden opintoihin. Varmistaminen voidaan tehdä esimerkiksi ohjaussuunnitelmassa ja siihen sisältyvässä HOKS:in prosessikuvauksessa kirjaamalla auki ne tavat, joilla opiskelijan urasuunnitelmaa henkilökohtaisessa osaamisen kehittämissuunnitelmassa rakennetaan. Kuinka usein suunnitelmaa tehdään, kenen ohjauksessa ja millaisia apukysymyksiä apuna käyttäen? Auki voidaan kirjata myös ne tavat, joilla hyödynnetään ryhmäohjausta osaamisidentiteetin kartuttamiseksi. Oivallisia paikkoja ovat esimerkiksi uusien tutkintojen perusteiden mukaiset opiskelu- ja urasuunnitteluvalmiuksien sekä työelämässä toimimisen opinnot, puhumattakaan jokaisen tutkinnon ammatillisissa tavoitteissa olevista sisällöistä.
Tärkeintä on se, että koulutuksenjärjestäjä suunnitelmallisesti varmistaa sekä opiskelijan ammatillisen osaamisen että tarvittavien työelämävalmiuksien ja osaamisidentiteetin rakentumisen. OSATA – hanke tuottaa materiaaleja urasuunnittelun sekä osaamisidentiteetin kasvun tukemiseksi. Seuraa hankkeen etenemistä ja ota työkalut käyttöön!
Milka Grekula
Kirjoittaja työskentelee koulutuskeskus Brahessa. Ammatti-identiteetiltään hän on opinto-ohjaaja, osaamisidentiteetiltään jatkuvasta kehittämistyöstä ja uuden luomisesta voimaantuva innovatiivinen organisaattori.
Lähteet
Tolvanen, Pauliina 2018. Nyt se on tutkittu: Työelämä suosii sosiaalisia ihmisiä – he sekä työllistyvät paremmin että ansaitsevat enemmän. Viitattu 28.2.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10084634
Vieno, Atte & Helander, Jaakko & Saari, Juhani 2017. Osaamisperusteisuudesta osaamisidentiteettiin. HAMK Unlimited Journal. Viitattu 3.1.2018. https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/osaamisperusteisuudesta-osaamisidentiteettiin
Osata-Osaamispolkuja tulevaisuuteen
Osata_hanke