Anne Arvonen

Inkluusio voidaan ymmärtää yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmista tarkasteltuna ihmisarvon kunnioittamiseksi ja yhteiskunnalliseksi oikeudenmukaisuudeksi. Yhdenvertaisuuden tavoitteena on, että jokainen voi elää turvallisesti sekä oikeuksiltaan tasavertaisena yksilönä ja yhteisön jäsenenä. Inklusiivisuus kehittyy edelleen jatkuvana prosessina ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan kanssa vuorovaikutuksessa siten, että osallisuuden esteitä tunnistetaan ja puretaan (vrt. Ketovuori ja Pihlaja, 2016, ss. 234-235). Inkluusion keskeisin merkitys on yhteisön ja yhteiskunnan ajattelutavan muutoksessa (vrt. Ketovuori ja Pihlaja, 2016, s. 240).

Ohjauksessa inkluusio tarkoittaa, että kukin ohjattava kohdataan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti riippumatta hänen sukupuolestaan, iästään, kielestään, kulttuuristaan, uskonnostaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä (vrt. Takala ja muut, 2020, s.16). Ohjaajat ovat merkittävässä roolissa oikeudenmukaisten mahdollisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän ohjauksen järjestäminen edellyttää kriittistä pohdintaa siitä, millaisia näkymättömiä arvoja, asenteita, käytänteitä ja rakenteita ohjauksen toteuttamiseen sisältyy (vrt. Ketovuori ja Pihlaja, 2016, s. 236; Raappana & Sariola, 2021, s. 84) Ohjauksen kehittämisen näkökulmasta tämä tarkoittaa ohjattavien erilaisuutta arvostavan, tuen tarpeet tunnistavan ja niihin positiivisella tavalla reagoivien ratkaisukeskeisen ohjauksen kehittämistä (vrt. Raappana & Sariola, 2021, s.84).

Inklusiivisessa ohjauksessa on kyse prosessista, jossa etsitään ratkaisuja opiskelijakeskeisesti holistisesta näkökulmasta koko elämänkenttä huomioiden. Ohjauksen tavoitteena on ohjattavan toimijuuden sekä osallisuuden vahvistaminen siten, että ne laajentavat ohjattavan mahdollisuuksia elämänkentän eri osa-alueilla. Ohjaajalta edellytetään kykyä tunnistaa ohjattavan (kulttuurisiin) arvoihin ja identiteettiin liittyvä pohdintoja sekä niiden merkityksiä hänen tulevaisuuttaan koskevissa suunnitelmissa ja valinnoissa. Ohjattaville esitellään monipuolisesti erilaisia opiskelumahdollisuuksia sekä työpaikkoja, myös epätyypillisiltä aloilta. Ohjattavia kannustetaan tekemään valintojaan sukupuolisensitiivisesti omien kiinnostustensa mukaisesti. Ohjaajan tehtävä on kuunnella ja tukea ohjattavaa hänen erilaisissa elämäntilanteissaan ja auttaa häntä ymmärtämään omaa elämäntilannettaan paremmin (Raappana & Sariola, 2021, s.86).

Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden aktiivinen edistäminen voi edellyttää ohjaajilta positiivisen erityiskohtelun toteuttamista, joka tarkoittaa ohjattavan asemaa ja olosuhteita esim. osallistumismahdollisuuksia parantavia oikeasuhteisia erityistoimenpiteitä (Sisäasianministeriö, 2010, s.10). Positiivisen erityiskohtelun suunnittelu ja toteuttaminen voi vaatia monialaista yhteistyötä, joka nähdään tärkeänä voimavarana työn toteuttamisessa (vrt. Raappana & Sariola, 2021, s.82). Inklusiivisessa ohjauksessa on tärkeää miettiä, mikä on ohjattavan kannalta parasta ohjausta tässä ja nyt.

Ohjaus on tukea, neuvontaa, tiedotusta erilaisissa opintoihin ja elämäntilanteisiin liittyvissä asioissa. Yhteiskunnan ja työelämän muutokset haastavat pohtimaan ohjauksessa uuden oppimista, jatkuvaa osaamisen päivittämistä ja alavalintoja. Ohjaus tähtää aina yhteisen merkityksen löytymiseen, tavoitteen määrittämiseen ja siinä edistymiseen. (Seppä, 2021, ss. 146-158) Inklusiivisen ohjauksen avulla tuetaan myös ohjattavan positiivista toimijuutta ja osaamisidentiteetin rakentumista. Ohjattavan osaamisidentiteetin rakentumisessa voidaan nähdä kolme tasoa, joita ovat yksilöllinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen taso, joita ohjattava pohtii osana ohjausta (vrt. Raudasoja ja muut, 2019).

Kuvio 1. Osaamisidentiteetin rakentamisen tasot inklusiivisessa ohjauksessa (mukaellen Raudasoja ja muut, 2019)

Anu Raudasoja
Koulutuspäällikkö
HAMK, Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Lähteet:

Ketovuori, H. & Pihlaja, P. (2016). Inklusiivinen koulutuspolitiikka erityispedagogisin silmin. Teoksessa Silvennoinen, H. & Kalalahti, M. & Varjo, J. (toim.). Koulutuksen tasa-arvon muuttuvat merkitykset. Kasvatussosiologian vuosikirja, ss. 159-182.

Raappana, E. & Sariola, E. (2021). ”Ohjaaja on kuin luotsi, joka tukee ja ohjaa läpi karikkojen”: eettiset perusperiaatteet opinto-ohjaajien näkökulmasta. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202102151635

Raudasoja, A., Heino, S. & Rinne, S. (2019). Osaamisidentiteetin rakentuminen ammatillisessa koulutuksessa. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111690407

Seppä, P. (2021). Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ryhmäohjaus Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Teoksessa Hyväri, S. & Sahonen, P. (toim.) Monikulttuurisen ohjausosaamisen kehittäminen – Virtaa ohjaukseen -koulutushankkeen tulokset. Diakonia-ammattikorkeakoulu 2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-378-0

Sisäasiainministeriö (2010). Yhdenvertaisuussuunnittelun opas. Yhdenvertaisuussuunnittelun+opas+suomi

OSATA-hanke tuotti kehittämistyön tuloksena:

• Osaamisidentiteetti-käsitteen ja tukea osaamisidentiteetin vahvistumiseen ohjauksella, ml. videot osaamisidentiteetistä.
• Sampo-ohjaussivuston eri osiot ja harjoitukset (osaamisen tunnistaminen, ammatillinen koulutus ja urasuunnittelu)
• Osaamismatkalla-ohjauskonseptin (läpi opintojen kulkeva ohjaus, joka tukee vahvan osaamisidentiteetin rakentumista ja kehittää opiskelu- ja urasuunnitteluvalmiuksia. Konseptia jatketaan Osaamismatkalla -hankkeessa.
• Tukea tulevaisuuden työelämässä tarvittavan osaamisen ja taitojenkäsittelyyn

Olisi todella hienoa, jos voisit vastata kyselyyn ja jakaa näkemyksiä mallien toimivuudesta ja jatkokehittämisen tarpeista.

Kyselyyn voi vastata 4.6. asti osoitteessa https://fi.research.net/r/sjuvatsiirtymat

Kysely on suunnattu yhteistyökumppaneille ja laajemmin sidosryhmille, jotka ovat hyödyntäneet hankkeen tuloksia. Tietoa kyselystä saa mielellään välittää eteenpäin!

Vastaaminen vie arviolta 10 minuuttia. Kyselyssä ei ole pakollisia kysymyksiä taustakysymyksen jälkeen, joten kyselyyn voi vastata omasta tulokulmasta.

Tulokset käsitellään ja raportoidaan siten, ettei yksittäistä vastaajaa voi tunnistaa. Ulkoisen arvioinnin ja sen osana toteutettavan kyselyn toteuttaa Opetushallituksen toimeksiannosta Owal Group Oy (yhteyshenkilö Laura Jauhola, laura(a)owalgroup.com, puh. 050 443 1841).

Kiitos jo etukäteen vastaamisesta ja aurinkoista kevättä!

OSATA- ja Osaamismatkalla-hankkeiden toteuttajatiimin (Brahe, HAMK, Lappia, OAMK, Otus, Sedu, TY) puolesta,

Johanna Ollila
Tutkimuspäällikkö
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Länsi-Lapin alueella on tehty yhteistyötä nuorten ja nuorten aikuisten palveluissa ainakin 2000-luvun alusta asti. Torniossa oli tuolloin työryhmä, jonka vetäjänä oli Tornion työvoimalasäätiö. Ryhmä ei kokoontunut kenenkään mahtikäskystä, vaan siihen kutsuttiin niitä ruohonjuuritason toimijoita, joiden asiakaskunnan katsottiin muodostuvan pitkälle samoista henkilöistä.

Aluksi ryhmässä oli mukana työvoimalasäätiön ohjaajia, toisen asteen oppilaitosten kuraattoreja ja opinto-ohjaajia, mielenterveysalan työntekijöitä, päihdetyöntekijä ja sosiaalitoimiston työntekijä. Vuosien varrella mukaan tuli lisää toimijoita mm. nuorisotoimesta, TE-toimistosta ja Kelasta.

Aluksi kokoonnuimme pari-kolme kertaa vuodessa virallisesti, mutta tutustuimme myös muuten toisiimme, kävimme vierailuilla toistemme työpaikoissa ja tutustuimme toistemme työnkuviin – benchmarkkasimme siis, vaikka termi oli meille kaikille ehkä silloin outo. Oli todella antoisaa oppia toisten töistä ja huomata, että kaikkea ei tarvitse osata itse, vaan on aina kaveri, jolle voi kilauttaa ja kysyä neuvoa. Luottamusta rakennettiin pitkään ja jos työntekijä vaihtui, hän yleensä pienellä paikkakunnalla jo tiesi yhteistyökuvioista. Yhteistyötä kehitettiin vuosia ennen kuin kukaan keksi Ohjaamo-brändin tai alkoi sitä meille esitellä. Hieman hämmästelimme uutta brändiä – sehän oli samaa toimintaa, mitä olimme tehneet vuosia. Myöhemmin lakiinkin kirjattiin kunnille velvoite muodostaa monialainen ohjaus- ja palveluverkosto nuorten asioiden edistämiseksi. Meille se oli helppoa, koska Torniossa, Keminmaassa ja Kemissäkin verkosto jo toimi, toki joka kunnassa hieman eri tavoin, mutta toimi.

Nykyään monialaiseen verkostoon kuuluu aikaisemman verkoston lisäksi poliisin, ammattikorkeakoulun edustaja, Torniossa Haaparannan sosiaalitoimen edustaja, etsivä nuorisotyö ja seurakunnan nuorisotyön edustaja.

Verkostomainen työskentely hyödyttää kaikkia osapuolia ja varsinkin ohjausta tarvitsevaa nuorta tai nuorta aikuista. Asiakkaan näkökulmasta parasta on varmaan se, että hänen ei tarvitse itse googlailla kaikkia tarvitsemiansa ohjeita ja neuvoja, vaan yhden luukun periaatteella asiat hoituvat sutjakasti, enimmäkseen. Ohjattavan asiakkaan tarpeen mukaan voidaan myös koota tarpeellinen ryhmä työntekijöitä/asiantuntijoita ja kokoontua yhdessä hänen kanssaan miettimään ratkaisua kyseessä olevaan pulmaan.

Ammattien muuttumisen ja osaamisvaatimusten muuttumisen vuoksi on hyvä, että omaa urapolkuaan ja työllistymistään suunnittelevalla on apunaan erilaisia asiantuntijoita, jotka auttavat löytämään sen osaamisidentiteetin, joka helpottaa oman paikan löytymisessä. Asiakkaan etu on, että palveluverkostossa toimivat arvostavat toistensa asiantuntemusta ja yli organisaatiorajojen voivat tukeutua toisiinsa kiperissäkin kysymyksissä. Osaamisidentiteetin löytämisessä tarvitaan monipuolista osaamista ja verkostossa on paras osaaminen.

Kaisu Liiten ja Jenni Ranta

Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia
Ammattiopisto Lappia, Tornio

Kevään yhteishaut ovat se aika, kun kymmenet tuhannet nuoret ja vanhemmatkin hakijat laittavat koulutustoiveensa järjestykseen pohdittuaan, mitä haluaisivat opiskella ja millaisissa tehtävissä valmistuttuaan työskennellä. Edessä on tärkeitä ja merkityksellisiä valintoja ja päätöksiä. Osalla hakijoista omat hakukohteet ovat olleet pitkään jo hyvin selkeinä mielessä, osalla ne ovat kirkastuneet yhteishakujen lähestyessä ja osa pohtii aivan viime metreille asti, mikä olisi se itselle tässä hetkessä sopivin vaihtoehto. On myös heitä, joilla opinnot ovat keskeytyneet jo useampaan kertaan ja motivaatio koulutukseen hakeutumiseen voi olla alhainen.

Oman lisänsä mietintä- ja päätöksentekoprosessiin tuo tämän vuoden alussa voimaan tullut oppivelvollisuuden laajentaminen, joka koskee vuonna 2005 syntyneiden ikäluokkaa. Nykyisille yhdeksäsluokkalaisille ei siis enää riitä vain peruskoulun suorittaminen, vaan opintoja tulee jatkaa toiselle asteelle. Muutos on suuri ja merkittävä, sillä nykyiset vaatimukset ovat ehtineet olla voimassa vuosikymmeniä. Niinpä hakijoiden lisäksi myös oppilaitosten henkilökunta sekä muut ohjauksen parissa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat tietoa ja välineitä uudessa tilanteessa toimimiseen.

Millaisia ajatuksia nuorilla on opinto-ohjauksesta ja koulutuksesta erityisesti siirtymiin, oppivelvollisuuden pidentymiseen ja koulutuksen keskeyttämiseen liittyen? Entä millaisia ajatuksia oppilaitoksissa työskentelevillä ja muilla ohjaustyötä tekevillä on tilanteesta? Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastausta Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön (Otus) Osaamismatkalla-hankkeelle tehdyssä alkuselvityksessä. Selvitys pohjautuu aiempaan tutkimustietoon sekä hankkeen järjestämissä alueellisissa ”kick off” tilaisuuksissa (Etelä-Pohjanmaa, Raahen seutu ja Länsi-Lappi) saatuun tietoon oppilaitoksissa ja niiden ulkopuolella ohjaustyötä tekeviltä. Alkuselvitys toimii hankkeessa toteutettavan verkkovalmennuksen kehittämisen tukena ja sitä hyödynnetään ohjaustyötä tekevien uraosaamisen ja moniammatillisen yhteistyön vahvistamisessa.

Lisäämällä moniammatillista uraohjausta voidaan helpottaa siirtymiä ja vähentää välivuosia

Tutkimustulokset ja keskustelut ohjaustyön ammattilaisten kanssa toivat vahvasti esiin sen, että koulutukseen hakeutumisen tueksi kaivataan ja tarvitaan lisää tietoa erilaisista ammateista ja koulutusvaihtoehdoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön keväällä 2020 tekemän nuorille suunnatun mielipidekyselyn perusteella erityisesti ammatillisen koulutuksen opiskelijat olisivat halunneet tutustua lisää eri työpaikkoihin ja ammatteihin toiselle asteelle hakeuduttaessa (Sarasjärvi & Murto 2020). Hankkeen tilaisuuksiin osallistuneet ohjaustyötä tekevät kokivat myös, että toiselle asteelle hakevat tarvitsisivat enemmän tietoa konkreettisesta alalla työskentelystä. Myös ohjaajilla itsellään oli tarve saada lisää tietoa työelämästä, erilaisista opiskeluvaihtoehdoista, erityisesti oman paikkakunnan ulkopuolella, ja eri ohjauksen välineistä. Kävi myös ilmi, että oppilaitosten ulkopuolella tehtävässä ohjaustyössä valtakunnallisten verkkopalveluiden, kuten Opintopolun ja Työmarkkinatorin, käyttö oli paikoin vielä vähäistä.

Pitkäjänteisellä moniammatillisella ura- ja opinto-ohjauksella on tärkeä rooli myös toiselta asteelta korkeakouluopintoihin siirryttäessä, sillä koulutusvalintaan vaikuttaa ja sen tekemisessä tulee huomioida yhä useampia seikkoja. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen vuonna 2019 tekemästä Lukiolaisbarometristä ilmeni, ettei vastaajista enemmistöllä ollut selkeää ajatusta siitä, minne he hakevat opiskelemaan lukion jälkeen ja yli puolet välivuotta suunnittelevista mainitsivat syyksi sen, että tarvitsevat aikaa miettiä tulevaisuuden suunnitelmiaan (Sarasjärvi 2019). Tulevaisuuden vaihtoehtoista kertominen ja tiedon jakaminen on tärkeää myös ammatillisessa koulutuksessa. Otuksen ja Sakki ry:n toteuttaman vuoden 2019 Amisbarometrin vastaajista lähes puolet olivat aikeissa jatkaa opintojaan nykyisten opintojensa jälkeen, mutta alle puolet koki saaneensa opinto-ohjaajalta riittävästi tietoa ja ohjausta jatko-opintoihin (Amisbarometri 2019). Ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat olivatkin hieman lukiolaisia vähemmän tyytyväisiä jatko-opintoihin ohjaukseen (ks. myös TAT Nuorten tulevaisuusraportti 2020 -tutkimus). Alueellisesti kattavan moniammatillisen opinto- ja uraohjauksen tehtävänä olisi tavoittaa kaikki siirtymiä pohtivat sekä oppilaitoksissa että niiden ulkopuolella.

Omien vahvuuksien tunnistamisen avulla itselle sopiviin opintoihin

Hankkeen aloitustilaisuuksiin osallistuneet ohjauksen ammattilaiset korostivat, miten tärkeää on, että ohjattava tunnistaa omat vahvuutensa ja häntä tuetaan osaamisen tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Näin voidaan yhdessä löytää ne vaihtoehdot, polut ja mahdollisuudet, jotka sopivat juuri kyseessä olevalle ohjattavalle. Oman osaamisen tunnistaminen vahvistaa myös ohjattavan minäkuvaa. Oman osaamisen sanoittaminen ja tunnistaminen nähtiin kuitenkin yhä vaikeana todella monelle – ohjaajille itselleenkin – ja tähän kaivattiin lisäkoulutusta. Myös käytössä oleviin resursseihin ja ammatillisten oppilaitosten yhtenäiseen käsitykseen uraohjauksesta, sen tavoitteista ja toteuttamisesta tulisi kiinnittää huomiota. Esimerkiksi viime vuosina ammatillisen koulutuksen opiskelijoista noin joka kymmenes ei ole uskonut oman ammattitaidon ja osaamisen olevan riittävä työelämään ja vuoden 2019 Amisbarometrin vastaajista neljännes ei tiennyt onko heillä tehtynä henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa (Amisbarometri 2015, 2017 & 2019).

Kokemukset omasta osaamisesta, ohjauksen riittävyydestä ja oikealle alalle ohjaamisesta ovat tärkeitä, koska oikea alavalinta kytkeytyy niin opiskelumotivaatioon kuin myös opintojen keskeyttämiseen (mm. Myllyniemi & Kiilakoski 2018; Amisbarometri 2019; Sarasjärvi & Murto 2020). Oppivelvollisuuden laajentuessa onkin ensiarvoista, että jokainen peruskoulunsa päättävä ja toiselle asteelle hakeutuva saisi riittävästi tukea itselle sopivan opiskelupaikan löytämiseen. Lukiolaisbarometrin (2019) ja Amisbarometrin (2019) vastaajista enemmistö suhtautui oppivelvollisuuden laajentumiseen positiivisesti, mutta opetus- ja kulttuuriministeriön kyselyyn vastanneet toivat esille myös ”opiskelupakon” huonoja puolia (Sarasjärvi & Murto 2020).

Ennaltaehkäisevällä ja moniammatillisella työllä vähennetään keskeyttämisiä

Toisen asteen opinnot eivät ole kaikille itsestäänselvyys, vaikka koulutuksen keskeyttäminen toisella asteella on vähentynyt viime vuosina (SVT: Koulutuksen keskeyttäminen 2018). Amisbarometrin (2015, 2017 & 2019) vastaajista noin viisi prosenttia on ollut viime vuosina sitä mieltä, ettei heillä ole ollut selvää halua jatkaa opiskeluja peruskoulun jälkeen. Viime vuosina vuosittain 300–450 oppivelvollisuusiän ohittaneella on jäänyt peruskoulu suorittamatta oppivelvollisuuden aikana (SVT: Koulutuksen keskeyttäminen 2018). Oppivelvollisuuden laajentumisen myötä on tärkeää panostaa riittävästi myös toiseen asteen opintoihin valmentaviin koulutuksiin, kuten TUVA-koulutukseen. Samoin on pidettävä huolta siitä, että ohjaukseen varataan riittävästi resursseja, jotta ammattilaisilla on mahdollisuus toimia muuttuneessa tilanteessa. Esimerkiksi keskeyttämistilanteissa opiskelijoilla on suuri tarve henkilökohtaiselle ohjaukselle ja sille, että he kokevat tulevansa aidosti kuulluiksi (Sarasjärvi & Murto 2020).

Osaamismatkalla-hankkeen tilaisuuksissa ohjauksen parissa työskentelevät toivat esiin sen, että erityisesti tukea tarvittaisiin niille opiskelijoille, jotka keskeyttävät opintonsa toistuvasti. Haapakorva, Ristikari ja Kiilakoski (2019) havaitsivat, että koulutuksen keskeyttämisen kasautuessa koulutus keskeytetään tulevaisuudessa helpommin, jolloin tärkeää olisi jo varhaisessa vaiheessa saada keskeyttämiskierre katkaistua. Useasti keskeyttäneiden joukko jää helposti varjoon. Heistä tarvittaisiinkin lisää tutkimustietoa, jotta heille pystyttäisiin tarjoamaan oikeanlaista apua ja tukea aiempaa paremmin. Toistuvasti keskeyttävillä on taustalla usein moninaisia ongelmia ja keskeyttämisen kasautumisen on todettu tutkimuksissa olevan yhteydessä mielenterveysongelmiin (Haapakorva ym. 2019). Osaamismatkalla-hankkeen tilaisuuksissa tuli esille alueellisen moniammatillisen yhteistyön ja sen kehittämisen tarve sekä jo toimivia hyviä käytäntöjä. Ohjaustyötä tekevien tulee tuntea paikalliset yhteistyötahot ja -toimijat, jotta ohjattavat saadaan pois kiertämästä ”luukulta toiselle”.

Moniammatillisen yhteistyön tärkeys on noussut esiin myös korona-aikana, kun yhä useammin saamme lukea ja kuulla opiskelijoiden pahoinvoinnin, uupumisen ja erilaisten mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Opiskelijoiden ja opiskelemaan hakevien kokonaistilanteen kartoittaminen on tärkeää, jotta voimme ohjata, tukea ja auttaa heitä niin nykyisissä kuin tulevissakin opinnoissaan tilanteesta riippumatta.

Virve Murto
Tutkija, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus

Kirjoitus pohjautuu Osaamismatkalla-hankkeessa tehtyyn alkuselvitykseen.